Iinan ensikilometrit sähköpyörällä

Iinan ensikilometrit sähköpyörällä

Iina Penttinen kirjoittaa ensikokemuksistaan sähköpyörän kanssa. Malttamattomana olen lukenut Mika Ikosen ja Jyrki Mattilan fillarointikokemuksista. Samalla hieman kateellisena miettynyt Duracell-Ikosen pitkiä polkumatkoja. Oma ajatukseni pyöräkokeilulle on ollut käyttää pyörää kaupunkiajossa oman pyöräni – ja joskus auton – korvikkeena.   Kokeilu lähti liikkeelle sateisena kesälomapäivänä. Vein oman kolmivaihteisen mummomallisen Crescenttini perushuollettavaksi ja samalla reissulla hain seitsemänvaihteisen E-Biken. Ajoasento molemmissa pyörissä tuntuu samalta. Hyvä näin, sillä tykkään enemmän ajella rennosti selkä suorana kuin eteenpäin kumarrellen maastopyöräasennossa.   Ainut säätö, jonka pyörään tein heti alussa, oli satulan korotus. Se onnistui yhtä vipua vääntämällä. Yksinkertaista. Helppoa.  Arvostan! On ollut hauskaa, ja yllättävää, huomata, että muutama tuntematon ihminen on tullut kyselemään pyörästä: ”Onko tämä se kaupungin kokeilupyörä?” Olemme vaihtaneet muutamat kommentit pyörästä ja matka on jatkunut. Markkinointi on siis purrut: kokeiluhalukkaita...

Lue lisää

Lappeenrannan valtaus taittopyörällä

Lappeenrannan valtaus taittopyörällä

Laura Brisk kirjoittaa Brompton-taittopyörän kokeilustaan.  Pääsin Hyvinkään Kokeilupyörä -hankkeen kokeilijaksi ja sain taittopyörän käyttööni sopivasti juhannukseksi. Pyörän toimitti minulle Valpastin Oy:n Mari, jonka kanssa kertasimme vielä käytännössä pyörän avaamisen ja kasaamisen sekä pussitimme pyörän ensimmäistä junamatkaani varten. Taittopyörä on todella kätevä kuljettaa junassa, koska se taittuu niin pieneen tilaan. Hyvinkäälle päästyäni vesisade sen kun yltyi. Sateessa polkeminen ei innostanut ja huomasin kotiani kohti sopivasti lähdössä olevan paikallisliikenteen bussin; pyöräilin bussille. Olin ymmärtänyt, että taittopyörää saisi kuljettaa matkatavarana julkisissa kulkuvälineissä maksutta, joten ihmetys oli suuri kuljettajan pyytäessä pyörästä naisten pyöränä lasten lipun hintaa. Yritin kyllä kuljettajalle selittää, että pyörä on taitettuna kuin matkalaukku, mutta vesisateessa en kasaamisnäytöstä alkanut ohjelapun kanssa tekemään vaan käänsin vesisadetta uhmaten pyörän keulan näyttämään kohti kotia. Sade kasteli matkalla täysin, mutta pyörä vei vauhdilla perille. Juhannusaattona taittelin pyörän kotona lapun kanssa auki, joten Hyvinkään juna-asemalla sain pyörän kasaan jo ilman ohjepaperia. Junassa keskustelin laiturilla pyöräni kasaamisen huomanneen rouvan kanssa pyörän ominaisuuksista ja yhtäkkiä juna olikin jo Tikkurilassa, josta vaihdoin Lappeenrannan junaan. Koska VR:n suositus on, että taittopyörä olisi junamatkojen ajan huputettuna, annoin pyörän olla vaihtoa odotellessa hupussaan ja kantelin sitä Tikkurilan asemalla mukanani. Pyörän paino on noin 11 kiloa, joten käsilihaksetkin saavat treeniä siirroissa, koska en löytänyt toimivaa tapaa vetääkään huputettuna pyörää mukanani. Täpötäyteen junaan mahtui hyvin Lappeenrannan juna oli loppuunmyyty ja täyteen ahdettu, mutta Bromptonin sai junamatkan ajaksi kätevästi junan eteistilassa sijaitsevaan matkatavaralokerikkoon. Lappeenrannan päässä kasaaminen sujui jo kuin vanhalta tekijältä ja Juhannuksen vietto saattoi alkaa ystäväni luona. Illalla saunan raikkaina pyöräilimme katsomaan perinteistä Myllysaaren kokkoa. Koska kokolle menijöitä oli muitakin, piti pyörää taluttaa loppumatka joukon jatkeena, mutta juhlakansassa pyörä herätti ihmetystä: ”pikku mopo” ja ”kiva pikku pyörä”. Onhan Bromptonilla kokoeroa ystäväni naisten pyörään verrattuna. Juhannuskokon jälkeen maistui Etelä-Karjalan Marttojen vohvelikioskin antimet Lappeenrannan satamatorilla ja koska polkupyörillä pääsi kulkemaan hyvin, kävimme kurkistamassa miltä näytti tämän vuotinen ritariteemainen hiekkalinna.   Kaiken kaikkiaan aaton pyöräilysaldo oli kymmenkunta kilometriä – taittopyörä oli todella kätevä kaupungilla kuljettaessa ja sillä tuli käytyä pidemmällä juhannusajelulla kuin mihin kävellen olisi mennyt. Koska pelkäsin pitkän mekkoni helmojen kulkeutuvan pinnojen tai rattaiden väliin, näytteli punaiset pyykkipojat tärkeää roolia Juhannuksen pyöräilylookissa. Juhannuspäivän reissut hoituivat autolla, koska noin 25 kilometrin pyöräily edestakaisin ei houkutellut, mutta sunnuntaina otimme Lappeenrantaa jälleen haltuun polkupyörin. Kauppatorin kirpputoria kierrellessä pyörä herätti huomiota mukavasti. Kävelykadulta löysimme 900 metrin päässä olevan Hiekkalinnan mainoksen, joka oli Marieke van der Meerin ja Vadim Gryadovin hiekkaveistos Teeri ja jousimies. Koska halusimme nähdä Etelä-Karjalan museon Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista näyttelyn, pääsin kokeilemaan pyörää myös Linnoituksen mukulakivetyksellä ja poluilla – toimii.   Kotimatkaa varten pakkasin pyörän jälleen suojahuppuun ja vaikka täydessä junassa oli jo entuudestaan viisi pyörää, mahtui Brompton matkan ajaksi matkatavaralokerikkoon ja junien vaihdot sujuivat kantamalla. Viimeisellä junaetapilla Riihimäki-Hyvinkää oli Bromptoneista blogia pitänyt Ville Parkkinen (http://pienetpyorat.blogspot.fi/), jolta...

Lue lisää