Sähköpyörä on kätevä kulkupeli työasiamatkoilla

Sähköpyörä on kätevä kulkupeli työasiamatkoilla

HelsinkiKYMP:in Raimo K. Saarinen kokeili sähköpyörää työ- ja työasiamatkoilla kahden viikon ajan. Sähköpyörän kokeilujakso päättyi osaltani eilen. Kilometrejä pyörän mittariin kertyi kaikkiaan 335 km. Pääosin työmatkapyöräilyä, mutta työpäivien mittaan ajelin myös Kansakoulukadun, Sörnäistenkadun ja Elimäenkadun toimipisteiden välillä. Pitäjänmäelläkin kävin kokouksessa pariin kertaan. Kauniilla ilmalla, kesäaikaan sähköpyörän käyttö työasiamatkoihin on helppoa ja mukavaa. Pyörä on nopea, helppokäyttöinen ja mukava ajaa. Sadekelillä tarvitaan mahdollisuus vaatteiden vaihtoon ja sadevarusteiden kuivattamiseen. Kokeilujakson loppuun sattui pakkaspäiväkin. Liukkaalla kelillä sähköpyörällä ajo ei juuri eroa normaalista pyörästä. Varovaisuus on valttia; varsinkin ilman nastoja. Pidemmillä matkoilla, työmatkoilla, sähköpyörän edut eivät niin selvästi erotu ’normaalista’ pyörästä. Avustuksen loppuminen 25 kilometrin tuntinopeudessa tekee ajamisesta hitaampaa ja matka keskustasta Tikkurilaan kestää sähköpyörällä pidempään. Rauhallisesti ajamalla ja aikaa käyttämällä ajelin kyllä useampana aamuna kotoa suoran kokoukseen. Hyvällä kelillä sähköpyörällä pystyy ajamaan pidemmänkin matkan ilman, että vaatteet pitäisi vaihtaa. Pyörä oli lähes uusi, ja hyvässä kunnossa. Toimi ilman minkäänlaista huollon tarvetta. Kumeihin pumppasin lisää ilmaa pariin kertaan. Akun kertalataus päivässä riitti hyvin minun käyttötarpeisiini. Muutaman kerran mietin, mitä tekisin pyörän taikka renkaan rikkoontuessa. No, saman kai kuin tavallisellakin pyörällä: korjaisin. Taikka jättäisin pyörän lukittuna ja jatkaisin julkisilla. Pyörän korjaus pitäisi siirtää paremmalle ajalle tai hakea myöhemmin autolla kotiin korjattavaksi. Akun loppuminen ei minua huolestuttanut. Ajoreittini kulkee lähellä juna-asemia, ja muutaman kilometrin asemalle taikka kotiin pystyy pyörällä ajamaan ilman sähköavustustakin. Kaikenkaikkiaan, sähköpyörän käytöstä jäi pääasiassa myönteisiä kokemuksia. Jos sellainen olisi käytettävissäni työpaikalla, käyttäisin sitä työasiamatkoihin julkisen liikenteen käytön sijasta. Varmaan jossakin vaiheessa hankin käyttööni omankin sähköavusteisen pyörän.  Sitten kun ikää tulee lisää, eikä kunto enää riitä lihasvoimalla liikkuvalla pyörällä ajamiseen. Sähköpyörän kokeilujakso päättyi maanantaina, ja nyt olen liikkeellä taas omalla pyörällä. Tuulesta, sateesta ja liukkaudesta huolimatta. HelsinkiKYMP:in sähköpyöräkokeilut toteuttaa Valpastin Oy. Seuraa somessa tunnisteella...

Lue lisää

Pikkutakki korissa ja salkku pakkarilla

Pikkutakki korissa ja salkku pakkarilla

HelsinkiKYMP:in Esa Jolkkonen testasi sähköpyörää työasiamatkoilla kahden viikon ajan. Esa kulkee tavallisesti sekä kodin ja työpaikan väliset matkat että työasiointimatkat omalla autolla. Viimeinen kokousmatka sähköpyörällä kokeilujaksolla. Pikkutakki korissa ja salkku pakkarilla. Sateen sattuessa vähän hankalaa, mutta nopeudessa voitti auton ja saa hyvän happikylvyn ja kampauksen ennen kokousta.   Tuurasin nämä viikot kahta poissaolevaa ja aika oli  tiukilla. Pöyräilyt jäivät siis vähän vähiin, mutta oli positiivinen kokemus. Sähköpyörä korvasi oman auton muutamalla työasiamatkalla kokeilun aikana. Kodin ja työpaikan välisiä en kulkenut sähköpyörällä, mutta voisin kuvitella kulkevani.   HelsinkiKYMP:in sähköpyöräkokeilut toteuttaa Valpastin Oy. Seuraa somessa tunnisteella...

Lue lisää

Sähköpyöräily on herrasmieslaji

Sähköpyöräily on herrasmieslaji

Ilmarisen Sami Ärilä testasi sähköpyörää kahden viikon ajan työmatkoillaan. Tavallisesti Sami kulkee noin 16 km työmatkansa autolla, mutta pyöräilee paljon omalla ”luomupyörällään” vapaa-ajalla. Osana Ilmarisen viisaan liikkumisen kokeilua sain mahdollisuuden kokeilla sähköpyöräilyä kahden viikon ajan. Vannoutuneena luomupyöräilijänä suhtauduin sähköpyörään hiukan skeptisesti, mutta samalla kiinnostuneena. Ja olihan kyseessä lopulta aivan eri laji. Ajallisesti matka sähköpyörällä ja autolla kestää saman ajan. Toki pyöräillessä tulee suihkut ja vaatteiden vaihdot siihen päälle. Pyöräilyssä plussaa on paitsi ekologisuus myös se, että saa olla ulkona. Sähköpyöräilyn Zen Sähköpyöräily on herrasmieslaji, joka opettaa mielenhallintaa. Sähköpyöräni kulki tasaisesti noin 26 km/h oli myötä- tai vastamäki, poljin sitten kovaa tai rauhallisesti. Jos koetin polkea liian lujaa, sähköpyörä muuttui kuntopyöräksi ja jarrutti menoani. Ensimmäisen viikon aikana opin olemaan hosumatta ja liikkumaan tyynen rauhallisella tahdilla, mutta vitkaan. Tärkeintä ei ollut voima, vaan jalkojen liike. Toinen malttia ja mielenhallintaa opettava piirre oli luomupyöräilijöiden suhtautuminen sähköpyöräilijöihin. Opin käsittelemään kummastuneita ja vihaisia katseita keskuspuiston aamuruuhkassa, kun mankeloin hiestä märkien trikoopyöräilijöiden perässä ilman sen suurempaa ponnistelua -ja ylämäessä pikkutakin liepeet liehuen ohitse. Alussa nolostutti ja teki mieli pyytää anteeksi, mutta opin käsittelemään tätäkin tunnetta. Kolmaskin mielenhallintaa opettanut piirre liittyi muiden pyöräilijöiden käytökseen, muttei niinkään sähköpyöräilyyn. Se liittyi nimittäin liikennekäytökseen. Jos joku ajattelee, että autoilijat ovat nousukkaita öykkäreitä ja pyöräilijät säyseitä puunhalaajia, on tuo mielikuva väärä. Pyöräilijällä on uskomaton kyky muuntua jalankulkijasta ajoneuvoksi ja takaisin kevyen liikenteen kulkuneuvoksi hetkessä, tilanteen ja oman katkeamattoman matkanteon sitä vaatiessa. Vapaa-ajan pyöräilyssä tätä ei aina havaitse, mutta työmatkapyöräilyssä tämä korostuu. Muutaman päivän jälkeen tämänkin oppi ennakoimaan.   Pyöräily vaatii suunnittelua  Pyörällä työmatkoja täytyy hiukan suunnitella, sillä minulla on jonkin verran liikkumista päivän aikana työasioissa, eikä kaikkea liikkumista ehdi pyörällä hoitaa. Toki jos liikkuminen tapahtuu keskusta-alueella, on pyörä autoa parempi vaihtoehto. Itse hoidan autoillessa työmatkalla myös paljon puheluita, joita ei päivän aikana ehdi soittaa. Sitä ei pyöräillessä pysty tekemään, joten työaika (eli käytännössä kotiinlähtö) venyi pyöräkokeilun aikana näiden vuoksi. Lisäksi arjessa on paljon lasten liikuntaharrastuksiin vientiä ja hakua, joita ei pyörällä pysty tekemään. Omassa työssäni myös puku ja silitetty kauluspaita ovat välttämättömiä useimpina päivinä, joten pyörällä liikkuminen vaatii suunnittelua sekä (turhia) automatkoja, joilla viikonloppuna vie/hakee vaatteita työpaikalle ja -paikalta. Mikä on sitten tuomioni sähköpyörästä? Edelleen kokeilun jälkeen olen vannoutunut luomupyöräilijä. Minulle pyöräily on paitsi liikkumista ja ulkoilmasta nauttimista, myös kuntoilua. Se elementti sähköpyöräilystä puuttuu. Kahdessa viikossa ja reilussa 140 kilometrissä en aivan tavoittanut sähköpyöräilyn syvintä olemusta. Jos fyysinen kunto ei kuitenkaan enää sallisi luomupyöräilyä, olisi sähköpyörä aivan oiva tapa jatkaa harrastusta. Lisäksi katson sähköpyöräilijöitä liikenteessä aivan uudella kunnioituksella: He ovat ymmärtäneet jotakin, mitä minä en kahdessa viikossa aivan tavoittanut. Työmatkapyöräilyä suosittelen kaikille. Sähköllä tai ilman. Ilmarisen pyöräkokeilut toteutti Valpastin Oy. Seuraa somessa tunnisteella...

Lue lisää

Ihan kuin olisin saanut supervoimia!

Ihan kuin olisin saanut supervoimia!

HelsinkiKYMP:in Liisa Lahti-Nuuttila testaa sähköpyörää kahden viikon ajan. Liisan työmatka on noin 10 km ja lisäksi hän käyttää pyörää sopivan etäisyyden työasiamatkoilla. Tavallisesti Liisa kulkee työmatkat omalla autolla. Olen aloittanut työmatkapyöräilyllä, nyt pari päivää takana. Ihan kuin olisin saanut supervoimia, matka taittuu niin joutuisasti. Ei ole tullut sellaista mäkeä vastaan, mistä tämä supernainen ei selviäisi. Entisellä pyörällä hyydyin kyllä varsinkin Pirkkolan mäissä. Matkaa minulle tulee noin 10km suuntaansa ja akusta näyttää joka matkan jälkeen kuluneen yksi palkki pois. Sopivan reitin etsiminen on ollut vähän haastavaa. Minun täytyy päästä keskuspuiston puolelle täältä Vallilasta ja Pasilan seutu on aika myllerryksessä. Ilmalan jälkeen pyöräily kulkee mukavaa metsäistä maisemareittiä aina kotiin saakka Maununnevalle. Ensimmäisellä matkalla ajoin ilmeisesti useamman kerran johonkin töyssyyn, jonka seurauksena ketjut alkoivat oudosti rahisemaan. Pysähdyin ja totesin, että ketjunsuoja oli irronnut. Laitoin sen koriin ja kiinnitin uudelleen vasta kotona. Työasiointimatkoilla en ole vielä pyörää testannut. Kohteen tulee olla sopivalla etäisyydellä.   HelsinkiKYMP:in sähköpyöräkokeilut toteuttaa Valpastin Oy. Seuraa somessa tunnisteella...

Lue lisää

Sähköpyörä on aivan hurmaava

Sähköpyörä on aivan hurmaava

HelsinkiKYMP:in Päivi Kulotie kokeilee sähköpyörää arjessaan parin viikon ajan. Päivin työmatka on noin 15 km ja lisäksi hän polkee työasiamatkoja päivän mittaan. Pari päivää takana. Sähköpyörä on aivan hurmaava. Ensimmäisen ajon tein Elimäenkatu 5 – Olympiaterminaali. Aluksi piti hieman miettiä sopivaa reittiä ja tulin tulokseen, että sähköpyörän ominaisuudet pääsevät hyvin esille mahdollisimman yhtenäisillä reiteillä. Tosin tämä taitaa koskea myös ihan tavallista pyöräilyäkin. Ja ne ylämäet, erittäin miellyttävä kokemus. Vaihteiden ja sähköavun käyttö vaatii hieman totuttelua, että löytää itselleen sopivat vaihteet erilaisiin mäkiin ja liikennetilanteisiin. Olen polkenut myös koti-työpaikka-koti matkaa. Yllätyksenä totean, että matka onkin lyhyempi kuin googlella oli katsonut. Vain noin 15 km suuntaansa. Matka-aika on ollut noin 50 minuuttia. Kuten Raimokin totesi, niin pitkillä suorilla sähköpyörä on vähän raskas tai pitää keskittyä polkemaan vähän rauhallisemmin. Töihin päästyäni en ole edes tarvinnut suihkua vaan pelkästään vaatteiden vaihto ja vähän kosmetiikkaa kasvoihin. Se minkä jo muutkin pyöräilijät ovat huomanneet, on tietysti se, että jonkinmoinen vaatekaappi olisi hyödyllinen. Vaikka hiki ei lentänytkään pyöräillessä, vaatteet olisi kiva saada kuivaksi kotimatkaa ajatellen. Säät suosivat nyt tämmöistä peruspyöräilijää, mutta talvisemmalla säällä vaatteet olisivat varmasti märät lumesta ja loskasta. Kokeilupyörässäni on takakori. Oma satulalaukkuni ei säädöistä huolimatta sopinut tarakan kylkeen. Takakoriin on helppo laittaa laukku kyytiin ja sitoa se siihen parilla mustekalla. Tietokonetta en ole uskaltanut laittaa  tarakan koriin, koska varsinkin kaupunkiajossa on paljon tienylityksiä ja tietysti katukiveyksiä. Tuntuu, että tietokone saa liian monta tärähdystä moisessa kyydissä. Käytössäni on koneelle asianmukainen reppu, jossa laite kulkee turvallisesti mukana. Täytynee kysyä ICT-palveluista heidän mielipidettään tietokoneiden kuskauksesta tarakalla. Huomenna on luvassa Sörnäistenkatu-Viikki-Sörnäistenkatu. Tottumiskysymys tämäkin, mutta pyörän sovittaminen muuhun pyöräliikenteeseen on aiheuttanut vähän haastetta. Sähköpyörällä pääsee tekemään kivasti mm. ylämäkiohituksia ja täytyy olla tarkkana vastaantulevien kanssa. Myös suojatieylityksissä/liikkeelle lähtö on rivakampaa kuin tavallisella pyörällä, joten täytyy olla tarkkana. Täytyy todeta, että työmatka oli huomattavasti vähemmän stressaava kuin kolmella eri kulkuneuvolla kulkeminen (bussi (tai oma auto)-juna-metro jne.). Oma pyöräni kotosalla on jo sen verran haperossa kunnossa, että sillä ei kannata ajaa pitkää matka, joten siitäkin syystä laadukas polkupyörä on elämys ja sähkö tuo siihen vielä vähän lisää kipinää. HelsinkiKYMP:in sähköpyöräkokeilut toteuttaa Valpastin Oy. Seuraa somessa tunnisteella...

Lue lisää

Sähköpyörä näyttää kyntensä keskustassa bussin vaihtoehtona

Sähköpyörä näyttää kyntensä keskustassa bussin vaihtoehtona

HelsinkiKYMP:in Raimo K. Saarinen kokeilee sähköpyörää työ- ja työasiamatkoilla kahden viikon ajan. Raimo kulkee 18 km työmatkansa yleensä tavallisella polkupyörällä ja käyttää työpäivän aikaiseen asiointiin enimmäkseen joukkoliikennettä. Olen ajanut työssäkäyntimatkoja ja työasiointimatkoja. Työmatkat, noin 18 km suuntaansa, ajan omalla pyörälläni ilman avustuksia hieman sähköpyörää nopeammin. Pitkillä, vähäliikenteisillä suorilla on sähköpyörän  25 km/h rajoitus avustuksessa melkoinen hidaste. Tänään aamulla matka töihin sujui navakassa vastatuulessa sähköpyörällä mukavasti. Eilen ajelin Pitäjänmäeltä, Valimotieltä Raide-Jokerin johtoryhmästä Kansakoulukadulle. Siinä, pääasiassa keskustan pyöräliikenteessä bussin vaihtoehtona sähköpyörä näytti kyntensä. Matka kesti sähköpyörällä runsaat 20 minuuttia, kun vastaava bussimatka odotus- ja pysäkkien kävelyaikoineen kestää lähes tunnin. Sähköpyörän käyttö on helppoa. Akun lataus noilla minunkin kilometrimäärillä riittää koko päivän ajoon. Laturia ei tarvitse kuljettaa mukana. Kevyempää sähköpyörällä ajo on, verrattuna tavalliseen pyörään. Erillisiä pyöräilyvaatteita ei tarvita lyhyemmillä matkoilla. Sadekelillä ajo on tietysti sitten eri asia. Ajorytmi tavalliseen pyörään verrattuna on erilainen. Kaupunkiajossa sähköpyörä lähtee pysähtymisen jälkeen nopeasti liikkeelle ja ajo keskustassa on suhteellisen nopeaa. Sähköavustusta tulee hyödynnettyä täysimääräisesti. Pitkillä, vapaasti ajettavilla suorilla avustuksen loppuminen hidastaa vauhtia. Pyörä on raskas poljettava ilman avustusta. Ja pieni yksityiskohta: tavallisella pyörällä pikku mäet pääsee ylös, kun ottaa ennen mäkeä vähän vauhtia. Sähköpyörällä ei vauhtia kannata ottaa etukäteen, koska avustus loppuu juuri kun sitä tarvitsisi. Ajo jatkuu, pääasiassa myönteisten kokemusten siivittämänä. HelsinkiKYMP:in sähköpyöräkokeilut toteuttaa Valpastin Oy. Seuraa somessa tunnisteella...

Lue lisää