”Ei me mitään omakotitaloa osteta, me ostetaan sähköpyörät!”

Fia Fager-Pintilä vei auton huoltoon ja otti sähköpyörän kokeiluun. Nyt hän ei enää siitä halua luopua.

Sain kahdeksi viikoksi kokeiluun Tunturi Zonar -merkkisen sähköpyörän. Kokeilun mahdollistaa Kanta-Hämeen keskussairaala yhteistyössä Valpastimen kanssa. Autoni vein huoltoon, joten polkupyörä tuli oivaan saumaan. Kirjoitan nyt ensimmäisen viikon havaintoja uudesta tuttavuudestani.

Maanantaina polkaisin innolla töistä kohti kotia. Pari vuotta Kanta-Hämeen keskussairaalassa työskentelyn aikana en kertaakaan ollut polkupyörää käyttänyt työmatkoilla. Ensimmäiset ajatukset sähköpyörästä olivat ”ohops, onpas kevyttä” ja ”wäääää”. Jälkimmäinen tuli hautausmaan kohdalla olevalla tasaisella osuudella, kun sähkötoiminto otti vallan pyörästä. Nopeasti pääsin vauhdin huumaan, kotimatka kun on lähinnä alamäkeä. Kotiin päästyäni laitoin avomiehelleni viestin: ”ei me mitään omakotitaloa osteta, me ostetaan sähköpyörät!”.

Tiistaina laitoin kellon soimaan puoli tuntia totuttua aikaisemmin. Kaavin itseni sängystä, tuijotin naamaani peilistä ja mietin, nukunko vielä hetken ja menen autolla. Halusin kuitenkin haastaa itseni ja uuden menopelini Rapamäessä, joten pakkasin eväät pyörän sivulaukkuun ja polkaisin matkaan. Yhdeksän minuuttia myöhemmin parkkeerasin pyörää monin lukoin sairaalanmäen pyörätolppaan ja totesin lähes ääneen, että nonniin, yks ikivanha mersu olis myynnissä. Osastolla yöhoitaja meinasi käännyttää minut takaisin kotiin hetkeksi, sillä olin puoli tuntia liian aikaisin töissä. 

Keskiviikkona lumi yllätti pyöräilijän ja bussipysäkille liukastellessani ikävöin uutta ystävääni kesärenkaista Zonaria. 

Torstai ja ensimmäinen iltavuoroni pyöränlainaajana koitti. Menomatka sujui jo vanhasta tottumuksesta, satula ei tuntunut epämukavalta ja aloin jopa havainnoida kanssaliikkujia. Rapamäessä ohitin kaksi polkupyörää taluttavaa ihmistä. Mielessäni vilkuttelin kuningattaren elkein, kun ohitin huonokuntoiset polkijat. Nopeasti toruin ajatuksiani, kun muistin itseni viikko sitten istumassa lämpimässä autossa kolmen kilometrin työmatkalla. Kotimatkalla sain rangaistuksen huonoista ajatuksistani. Olin nimittäin unohtanut sekä hanskat että kypärän alta pipon. Irrotin jäiset kalikkasormet väkisin pyöränsarvista, mutta naama oli hymyssä.

Mä en luovu tästä pyörästä!

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin sähköpyöräkokeilut toteuttaa Valpastin Oy. Seuraa somessa tunnisteella #uusityömatka!