Kokeilupyörällä kurvailua – isoäidin sähköpyöräkokemuksia

Kokeilujakson alku meni vähän uusiksi pyöräilyn suhteen, kun pojan perheeseen tuli pikkuinen tyttö muutaman viikon etuajassa ja hänen isoveljensä tarvitsi kaitsijaa.

Helvi Mattila ja sähköpyörä.

Helvi Mattila ja sähköpyörä.

Jonkinverran on siitä huolimatta pyöräilty ja todella mukavaa on kyyti. Ainoa kritisoitava asia ko. pyörässä on olematon tavarateline. Kauppareissut kyllä hoituvat repun kanssa, mutta joskus olisi mukava laittaa ”pakaasit” tarakalle. Sekin tietysti onnistuu mustekalan avustuksella.

Kirjastoreissu kuuden kilometrin päähän taittui kepeästi. En muista koska edellisen kerran olen pyörällä kirjastossa käynyt, mutta nyt mennään vastakin.

Akku tuntuu kestävältä, ei ole vielä tarvinnut ladata. Tietysti se johtuu siitäkin, ettei pidä koko ajan kaikkea pelissä. Polkeminenkin on miellyttävää,kun on jonkinverran  vastusta polkimissa.

Hilpeätä pyöräilyä ja huimia mäkiä

Kokeilujakson edetessä olen päässyt  pyöräilemään lukemattomia pätkiä. Ei mahdottoman pitkiä reissuja,mutta monta kertaa päivässä.

Yksi kauppareissukin sisälsi huiman mäen. Yritin etsiä tietoa tuon Eräjärven Syrjänmäen korkeudesta ja jyrkkyydestä, mutta en löytänyt. Mäki on tosi haastava monivaihteisellakin pyörällä, mutta sähköpyörällä tulin ylös samalla rytmillä kuin muukin matkanteko.

Tehojen käytössä on ollut vähän opettelemista, ettei suotta kuluta akkua liikaa, kun ihan mukava matkantekovauhti ja teho löytyy vähemmälläkin. Kiinnostusta kulkupeli on ympäristössä herättänyt, milteipä kateuttakin!

Onneksi on vielä koeajoaikaa jäljellä, kyllä se niin lystiä on ollut.