Sähköpyöräily on herrasmieslaji

Ilmarisen Sami Ärilä testasi sähköpyörää kahden viikon ajan työmatkoillaan. Tavallisesti Sami kulkee noin 16 km työmatkansa autolla, mutta pyöräilee paljon omalla ”luomupyörällään” vapaa-ajalla.

Osana Ilmarisen viisaan liikkumisen kokeilua sain mahdollisuuden kokeilla sähköpyöräilyä kahden viikon ajan. Vannoutuneena luomupyöräilijänä suhtauduin sähköpyörään hiukan skeptisesti, mutta samalla kiinnostuneena. Ja olihan kyseessä lopulta aivan eri laji. Ajallisesti matka sähköpyörällä ja autolla kestää saman ajan. Toki pyöräillessä tulee suihkut ja vaatteiden vaihdot siihen päälle. Pyöräilyssä plussaa on paitsi ekologisuus myös se, että saa olla ulkona.

Sami Ärilä valmiina kokeiluun. Kuva: Valpastin Oy.

Sähköpyöräilyn Zen

Sähköpyöräily on herrasmieslaji, joka opettaa mielenhallintaa. Sähköpyöräni kulki tasaisesti noin 26 km/h oli myötä- tai vastamäki, poljin sitten kovaa tai rauhallisesti. Jos koetin polkea liian lujaa, sähköpyörä muuttui kuntopyöräksi ja jarrutti menoani. Ensimmäisen viikon aikana opin olemaan hosumatta ja liikkumaan tyynen rauhallisella tahdilla, mutta vitkaan. Tärkeintä ei ollut voima, vaan jalkojen liike.

Toinen malttia ja mielenhallintaa opettava piirre oli luomupyöräilijöiden suhtautuminen sähköpyöräilijöihin. Opin käsittelemään kummastuneita ja vihaisia katseita keskuspuiston aamuruuhkassa, kun mankeloin hiestä märkien trikoopyöräilijöiden perässä ilman sen suurempaa ponnistelua -ja ylämäessä pikkutakin liepeet liehuen ohitse. Alussa nolostutti ja teki mieli pyytää anteeksi, mutta opin käsittelemään tätäkin tunnetta.

Kolmaskin mielenhallintaa opettanut piirre liittyi muiden pyöräilijöiden käytökseen, muttei niinkään sähköpyöräilyyn. Se liittyi nimittäin liikennekäytökseen. Jos joku ajattelee, että autoilijat ovat nousukkaita öykkäreitä ja pyöräilijät säyseitä puunhalaajia, on tuo mielikuva väärä. Pyöräilijällä on uskomaton kyky muuntua jalankulkijasta ajoneuvoksi ja takaisin kevyen liikenteen kulkuneuvoksi hetkessä, tilanteen ja oman katkeamattoman matkanteon sitä vaatiessa. Vapaa-ajan pyöräilyssä tätä ei aina havaitse, mutta työmatkapyöräilyssä tämä korostuu. Muutaman päivän jälkeen tämänkin oppi ennakoimaan.

 

Koeajelulla Ilmarisen sisäpihalla. Kuva: Valpastin Oy

Pyöräily vaatii suunnittelua 

Pyörällä työmatkoja täytyy hiukan suunnitella, sillä minulla on jonkin verran liikkumista päivän aikana työasioissa, eikä kaikkea liikkumista ehdi pyörällä hoitaa. Toki jos liikkuminen tapahtuu keskusta-alueella, on pyörä autoa parempi vaihtoehto. Itse hoidan autoillessa työmatkalla myös paljon puheluita, joita ei päivän aikana ehdi soittaa. Sitä ei pyöräillessä pysty tekemään, joten työaika (eli käytännössä kotiinlähtö) venyi pyöräkokeilun aikana näiden vuoksi. Lisäksi arjessa on paljon lasten liikuntaharrastuksiin vientiä ja hakua, joita ei pyörällä pysty tekemään. Omassa työssäni myös puku ja silitetty kauluspaita ovat välttämättömiä useimpina päivinä, joten pyörällä liikkuminen vaatii suunnittelua sekä (turhia) automatkoja, joilla viikonloppuna vie/hakee vaatteita työpaikalle ja -paikalta.

Kuva: Sami Ärilä

Kuva: Sami Ärilä

Mikä on sitten tuomioni sähköpyörästä?

Edelleen kokeilun jälkeen olen vannoutunut luomupyöräilijä. Minulle pyöräily on paitsi liikkumista ja ulkoilmasta nauttimista, myös kuntoilua. Se elementti sähköpyöräilystä puuttuu. Kahdessa viikossa ja reilussa 140 kilometrissä en aivan tavoittanut sähköpyöräilyn syvintä olemusta. Jos fyysinen kunto ei kuitenkaan enää sallisi luomupyöräilyä, olisi sähköpyörä aivan oiva tapa jatkaa harrastusta. Lisäksi katson sähköpyöräilijöitä liikenteessä aivan uudella kunnioituksella: He ovat ymmärtäneet jotakin, mitä minä en kahdessa viikossa aivan tavoittanut. Työmatkapyöräilyä suosittelen kaikille. Sähköllä tai ilman.

Kuva: Sami Ärilä

Ilmarisen pyöräkokeilut toteutti Valpastin Oy. Seuraa somessa tunnisteella #uusityömatka!