Iinan ensikilometrit sähköpyörällä

Kirjoitettu: 14.07.2016

Iinan ensikilometrit sähköpyörällä

Iina Penttinen kirjoittaa ensikokemuksistaan sähköpyörän kanssa. Malttamattomana olen lukenut Mika Ikosen ja Jyrki Mattilan fillarointikokemuksista. Samalla hieman kateellisena miettynyt Duracell-Ikosen pitkiä polkumatkoja. Oma ajatukseni pyöräkokeilulle on ollut käyttää pyörää kaupunkiajossa oman pyöräni – ja joskus auton – korvikkeena.   Kokeilu lähti liikkeelle sateisena kesälomapäivänä. Vein oman kolmivaihteisen mummomallisen Crescenttini perushuollettavaksi ja samalla reissulla hain seitsemänvaihteisen E-Biken. Ajoasento molemmissa pyörissä tuntuu samalta. Hyvä näin, sillä tykkään enemmän ajella rennosti selkä suorana kuin eteenpäin kumarrellen maastopyöräasennossa.   Ainut säätö, jonka pyörään tein heti alussa, oli satulan korotus. Se onnistui yhtä vipua vääntämällä. Yksinkertaista. Helppoa.  Arvostan! On ollut hauskaa, ja yllättävää, huomata, että muutama tuntematon ihminen on tullut kyselemään pyörästä: ”Onko tämä se kaupungin kokeilupyörä?” Olemme vaihtaneet muutamat kommentit pyörästä ja matka on jatkunut. Markkinointi on siis purrut: kokeiluhalukkaita...

Lue lisää

Lappeenrannan valtaus taittopyörällä

Kirjoitettu: 11.07.2016

Lappeenrannan valtaus taittopyörällä

Laura Brisk kirjoittaa Brompton-taittopyörän kokeilustaan.  Pääsin Hyvinkään Kokeilupyörä -hankkeen kokeilijaksi ja sain taittopyörän käyttööni sopivasti juhannukseksi. Pyörän toimitti minulle Valpastin Oy:n Mari, jonka kanssa kertasimme vielä käytännössä pyörän avaamisen ja kasaamisen sekä pussitimme pyörän ensimmäistä junamatkaani varten. Taittopyörä on todella kätevä kuljettaa junassa, koska se taittuu niin pieneen tilaan. Hyvinkäälle päästyäni vesisade sen kun yltyi. Sateessa polkeminen ei innostanut ja huomasin kotiani kohti sopivasti lähdössä olevan paikallisliikenteen bussin; pyöräilin bussille. Olin ymmärtänyt, että taittopyörää saisi kuljettaa matkatavarana julkisissa kulkuvälineissä maksutta, joten ihmetys oli suuri kuljettajan pyytäessä pyörästä naisten pyöränä lasten lipun hintaa. Yritin kyllä kuljettajalle selittää, että pyörä on taitettuna kuin matkalaukku, mutta vesisateessa en kasaamisnäytöstä alkanut ohjelapun kanssa tekemään vaan käänsin vesisadetta uhmaten pyörän keulan näyttämään kohti kotia. Sade kasteli matkalla täysin, mutta pyörä vei vauhdilla perille. Juhannusaattona taittelin pyörän kotona lapun kanssa auki, joten Hyvinkään juna-asemalla sain pyörän kasaan jo ilman ohjepaperia. Junassa keskustelin laiturilla pyöräni kasaamisen huomanneen rouvan kanssa pyörän ominaisuuksista ja yhtäkkiä juna olikin jo Tikkurilassa, josta vaihdoin Lappeenrannan junaan. Koska VR:n suositus on, että taittopyörä olisi junamatkojen ajan huputettuna, annoin pyörän olla vaihtoa odotellessa hupussaan ja kantelin sitä Tikkurilan asemalla mukanani. Pyörän paino on noin 11 kiloa, joten käsilihaksetkin saavat treeniä siirroissa, koska en löytänyt toimivaa tapaa vetääkään huputettuna pyörää mukanani. Täpötäyteen junaan mahtui hyvin Lappeenrannan juna oli loppuunmyyty ja täyteen ahdettu, mutta Bromptonin sai junamatkan ajaksi kätevästi junan eteistilassa sijaitsevaan matkatavaralokerikkoon. Lappeenrannan päässä kasaaminen sujui jo kuin vanhalta tekijältä ja Juhannuksen vietto saattoi alkaa ystäväni luona. Illalla saunan raikkaina pyöräilimme katsomaan perinteistä Myllysaaren kokkoa. Koska kokolle menijöitä oli muitakin, piti pyörää taluttaa loppumatka joukon jatkeena, mutta juhlakansassa pyörä herätti ihmetystä: ”pikku mopo” ja ”kiva pikku pyörä”. Onhan Bromptonilla kokoeroa ystäväni naisten pyörään verrattuna. Juhannuskokon jälkeen maistui Etelä-Karjalan Marttojen vohvelikioskin antimet Lappeenrannan satamatorilla ja koska polkupyörillä pääsi kulkemaan hyvin, kävimme kurkistamassa miltä näytti tämän vuotinen ritariteemainen hiekkalinna.   Kaiken kaikkiaan aaton pyöräilysaldo oli kymmenkunta kilometriä – taittopyörä oli todella kätevä kaupungilla kuljettaessa ja sillä tuli käytyä pidemmällä juhannusajelulla kuin mihin kävellen olisi mennyt. Koska pelkäsin pitkän mekkoni helmojen kulkeutuvan pinnojen tai rattaiden väliin, näytteli punaiset pyykkipojat tärkeää roolia Juhannuksen pyöräilylookissa. Juhannuspäivän reissut hoituivat autolla, koska noin 25 kilometrin pyöräily edestakaisin ei houkutellut, mutta sunnuntaina otimme Lappeenrantaa jälleen haltuun polkupyörin. Kauppatorin kirpputoria kierrellessä pyörä herätti huomiota mukavasti. Kävelykadulta löysimme 900 metrin päässä olevan Hiekkalinnan mainoksen, joka oli Marieke van der Meerin ja Vadim Gryadovin hiekkaveistos Teeri ja jousimies. Koska halusimme nähdä Etelä-Karjalan museon Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista näyttelyn, pääsin kokeilemaan pyörää myös Linnoituksen mukulakivetyksellä ja poluilla – toimii.   Kotimatkaa varten pakkasin pyörän jälleen suojahuppuun ja vaikka täydessä junassa oli jo entuudestaan viisi pyörää, mahtui Brompton matkan ajaksi matkatavaralokerikkoon ja junien vaihdot sujuivat kantamalla. Viimeisellä junaetapilla Riihimäki-Hyvinkää oli Bromptoneista blogia pitänyt Ville Parkkinen (http://pienetpyorat.blogspot.fi/), jolta sain kysyttyä mieltäni askarruttaneita kysymyksiä: Brompton valmistetaan Englannissa ja kehittäminen alkoi 1975 on käyttökelpoinen ympäri vuoden, loskakelillä ja paksulla lumella saattaa tosin olla vaikeuksia, koska polkimet ovat matalalla saatavilla kolmivaihteisen lisäksi kuudellakin vaihteella  ajoasentoon voi vaikuttaa erilaisilla ohjaustangoilla  on mahdollista ottaa mukaan lentokoneeseen hyvin pakattuna lisämatkatavaran hinnalla saatavilla on monenlaisia lisävarusteita kuten eteen helposti kiinnitettäviä laukkuja ja tarakka on vaan...

Lue lisää

Kaupunginjohtaja nauttii pyöräilystä

Kirjoitettu: 13.06.2016

Kaupunginjohtaja nauttii pyöräilystä

Hyvinkään kaupunginjohtaja Jyrki Mattila kokeilee sähköpyörää kolmen viikon ajan. Ensimmäinen viikko on nyt takana ja kaupunginjohtaja suosittelee sähköpyörän kokeilua. Riskit kannattaa kuitenkin tiedostaa: siihen voi jäädä koukkuun.  Sain viime maanantaina kokeilukäyttöön kuvassa näkyvän sähköavusteisen polkupyörän. Se on todella polku –pyörä, sillä meno edellyttää polkemista koko ajan. Sähkömoottori vain avustaa. Pyörätuntuma pysyy ajaessa, missään vaiheessa ajo ei tunnu mopoilulta. Moottori osaa auttaa ylämäissä, liikkeelle lähdöissä ja vastatuulessa. Avustaminen loppuu, kun vauhtia on 25 km/h.   Hevosmäki ei puhalluttanut enää ollenkaan Oli taas mukava palata työmatkapyöräilyn maailmaan kolmen vuoden tauon jälkeen. Minulla kertyy matkaa noin 9 km suuntaansa ja aikaa siihen menee puolisen tuntia. Sähkövehkeellä matka taittuu 5-10 minuuttia nopeammin tuulensuunnasta riippuen. Suorilla ja muuten vapaalla baanalla vauhti näyttää olevan 25 km/h ja sähkömoottori tulee apuun ylämäissä ja liikennevaloista lähdettäessä. Hyvinkääläisille tuttu Hevosmäki maaseutuopiston luona ei puhalluttanut enää ollenkaan! Kyse  ei ole siitä, että kuskin kunto olisi parantunut. Sähköpyörä painaa hieman normaalifillari enemmän Kokeiltavana oleva pyörä on vakaa ja tukeva ajettava. Painoa sillä on hiukan normaalifillaria enemmän, mutta avusteisena sillä ei ole merkitystä. Jarrut toimivat hyvin. Ainoa miinuspuoli on ollut satulan tangon kiristäjä, joka ei tahdo pitää satulaa oikeassa korkeudessa. Yhtenä aamuna satoi oikein kunnolla. Kastuin ”läpimäräksi”. Pyörä pelasi vedestä huolimatta moitteettomasti. Kuten kuvasta näkyy se kaipaa nyt pesua. Tähän voi jäädä koukkuun Jo ensimmäisen viikon jälkeen voi sähköpyörää suositella kokeiltavaksi. Ainoa riski on, että siihen voi jäädä...

Lue lisää

Taittopyöräily sai toimittajan kirjoittamaan pyöräilyn hyödyistä

Kirjoitettu: 29.05.2016

Hyvinkään Kokeilupyörä -hankkeen kokeilija, toimittaja Pekka Mommo kokeilee taittopyörää kolmen viikon ajan.  Artikkelissaan Ylen verkkosivuilla Mommo käsittelee työmatkapyöräilyä omasta ja kansanterveyden näkökulmasta. ”Tulokset näkyvät jo nyt. Olen joutunut kiristämään vyötä napsun verran ja istumisesta johtuva jalkojen puutuminen on poissa. En keksi vaivan väistymiseen muuta syytä kuin työmatkojen osittaisen taittamisen pyörällä.” Juttu luettavissa kokonaan linkistä: Kansakunnan velttous maksaa maltaita – työmatkojen taittaminen polkupyörällä toisi...

Lue lisää

Mika Ikonen ihastui sähköpyörään ensipolkaisulla

Kirjoitettu: 20.05.2016

Mika Ikonen ihastui sähköpyörään ensipolkaisulla

Muusikko Mika Ikonen kertoo ensimmäisestä viikostaan sähköpyörän kanssa.  Sain pyörän maanantaina 9.5. kello 15.30 ja täytyy sanoa, että ihastuin siihen heti ensipolkaisulla. Tuli vähän samanlainen tunne, kun nuorena poikana kokeili ensi kertaa mopoa eli käsistä lähdön fiilis. Aivot kertovat sinun polkaisevan tietyllä teholla, mutta pyörä liikkuukin vähän kovempaa. Jippii, mikä voiman, vauhdin ja vapauden yhdistelmä. Parasta oli kuitenkin vauhti Minulla olisi ollut todella paljon töitä vielä odottamassa toimistolla, mutta kävin nopeasti kotona ruokkimassa jälkikasvun ja lähdin kokeilemaan pyörää. Poljin ensimmäisenä iltana pitkin ja poikin kotikaupunkia ilman sen suurempaa suunnitelmaa ja melko pian eksyinkin kaupungissa kulkevaan lenkkipolkuverkostoon.  Kokeilupyöräni ei ollut mitään maastopyörämallia, mutta etujousituksen vuoksi se oli oikein mukava leveillä lenkkipoluilla ja sähkömoottorin hienous tuli upeasti esiin mäkisessä ja vaihtelevassa maastossa. Parasta oli kuitenkin vauhti. Ylämäet menivät kuin lentäen ja sen vastakohtana oli metsän rauhoittava vaikutus. Kävin kokeilemassa pyörää myös hiekkamontulla, mutta siellä se ei ollut kotonaan tai en osannut vielä ottaa pyörästä kaikkea irti. Matkalla satuin vahingossa SeikkailuSveitsiin. Olin kyllä kuullut että Sveitsin ulkoilualueelle oli rakenteilla kiipeily/seikkailupuisto, mutta sijainnin vuoksi en ollut tajunnut käydä siellä aiemmin. Nyt kumminkin eksyin paikalle ja kävin kokeilemassa pitkää vaijeriliukua. Tämäkin olisi jäänyt kokeilematta, jos en olisi sattunut olemaan liikenteessä pyörällä. IMG_0756 Poljin maanantaina noin 20 kilsaa ja totesin, että ei pyörä kuitenkaan itsestään liiku. Jalat olivat polkeneen oloiset ja mieli kevyt. Tosin toimiston rästityöt hieman kummittelivat… Pyöräillen keikalle ja asioille – matkaa kertyi 15 kilometriä Tiistaina minulla oli aamusta keikka Tanssikallion päiväkodissa Hyvinkäällä. Polkaisin aamusta Tolosen Peten luo harjoittelemaan laulut ja keikalle jatkoin pyörällä. Matkaa ei ollut kuin toimiston kautta 3 kilsaa suuntaansa ja pyörällä matka taittui kuin siivillä. Poljin päivän mittaan vähän asioilla kaupungilla ja matkaa kertyi noin 15 kilometriä. Pari päivää autoilua ja junailua Keskiviikkona kävin laulamassa studiolla Helsingissä ja tapaamisessa levy-yhtiössä. Alkuillasta olin vielä keikalla Helsingissä ja kotiin ehdin vasta puoli kympin maissa. Lähdin aamulla kasin junalla, joten illalla en jaksanut kuin katsoa Suomen lätkämatsia. Omatuntoa hieman soimasi, kun pyörä oli aivan koskemattomana pihalla.Pari päivää autoilua ja junailua   Torstaina sama meno jatkui. Perjantaisen sinkun julkaisuun liittyen oli pakko viettää koko päivä toimistossa ja illalla hain vaimon lentokentältä. Päätin hoitaa sen autolla. Perjantai 13.5. sinkun julkaisu. Päivä kului somen parissa ja säätäessä joukkorahoituskampanjaa kuntoon. Illalla kävin keikalla, ei taaskaan pyöräilyä. Ajateltu kuntoilun lisäys näyttää koko ajan kaukaisemmalta. Lauantaipäivä meni edellisestä illasta toipuessa ja illan keikkaan keskittyessä. Pyörä edelleen telineessä. Pyöräillen on aikaa katsella ympärilleen Sunnuntaina ilma näytti aika kehnolta, mutta lopultakin oli aikaa kokeilla pyörää vähän paremmin. Lähdin käymään pohjoisessa naapurikaupungissamme Riihimäellä, jonne menee suosittu kevyen väylän reitti. Vastaan tuli niin lenkkeilijöitä kuin pyöräilijöitäkin ja muuta sunnuntain kiireettömyydestä nauttivia kansalaisia. Kiertelin pyöräillen ympäriinsä Riihimäkeä ja ihastelin keväistä kaupunkia. Olen käynyt siellä usein, mutta yleensä autolla ja silloin on harvemmin aikaa katsella kunnolla ympärilleen. Palatessa takaisin kotikaupunkiin totean, että vastatuuli on tosiasia, mutta minua se ei haittaa, koska lisään sähkömoottorin avustusastetta ja ajan ikuisessa myötätuulessa. Toivottavasti akku ei hyydy! Riihimäellä seurasin musiikin kumua, joka johti minut Graniitinaukiolle ja huomasin olevani keskellä autonäyttelyä. Minua eivät kulkupelit nyt kuitenkaan kiinnostaneet, koska allani on uutuuttaan kiiltelevä sähköpyörä. Mika, sähköpyörä ja kettu! Riihimäeltä tullessa ensimmäinen Hyvinkäästä näkyvä merkki on Sveitsin hiihtokeskus, joka paikkakunnalla tunnetaan nimellä Kulomäki ja päätinkin käydä kokeilemassa pyörää siellä. Nousu huipulle on todella tiukka ja en aivan päässyt huipulle asti polkemalla, koska renkaat alkoivat sutimaan, vaikka pysyttelin istumassa. Talutin viimeiset metrit ja totean että...

Lue lisää

Taittis taipuu moneen mestaan

Kirjoitettu: 18.05.2016

Taittis taipuu moneen mestaan

Ote Pekan ja Brompton-taittopyörän seikkailuista: Viikko takana yhteistä taivalta, minulla ja taittiksella. Tuo näppärä taittuminen pieneen tilaan on todellakin oleellinen ominaisuus. Junassa tällään pyörän fillareille tarkoitettuun paikkaan. Itse istun niin, että näen pyörän koko matkan ajan. Vaikka enpä usko, että sitä kukaan vie, katseita se kyllä kerää. Töissä taittis viettää päivän työpöytäni äärellä. Tämä kyseinen Brompton-taittopyörä on sen verran köykäinen, että sitä jaksaa kantaa hyvin lyhyitä matkoja.  Junalla Keravalle, Keravalla pyörä takapaksiin ja autolla kohti Porkkalaa  Jo nyt olen huomannut, että kompakti koko taitettuna tuo rutkasti käyttömukavuutta. Pyörä nimittäin sujahtaa auton takanonttiin helposti. Viime perjantaina junailin Keravalle, jatkoimme kaverin autolla kohti Porkkalaa. Kaverin ihmetys oli suuri kun taittelin pyörän takapaksiin. – ”Meneekö se noin pieneen tilaan?” Kyllä, menee.  Pekka Mommo testaa taittpyörää kolmen viikon...

Lue lisää